Minusta poistettiin jotain

kesäkuu 14, 2009

Viime viikolla musta poistettiin jotain. Me matkustettiin eläinlääkäriin (tää oli eri missä oon käyny ottamas rokotukset)  ja siellä mamma laitto mut pöydälle odottamaan. Kohta lekuri tuli ja nosti mut itseään vasten (seisoin kahella jalalla) ja mä olin ihan jännittynyt. Sitten se lekuri tökkäs mua reiteen piikillä ja aloin rimpuilla niin, että lekurin avustaja joutu pitää musta kiinni. Sitte maailma muuttu omituiseks: mä en tienny mikä muhun meni, mutta mä vaan huojuin paikallani ja lopulta mä oksensin. Sen jälkeen mut aseteltiin kyljelleen ja mulle annettiin toinen piikki. Siitä edespäin olin mamman mukaan ”taju kankaalla”.

Kun mä lopulta aloin heräilemään, aloin heti pyrkiä seisomaan ja pakenemaan paikalta, mutta olo oli raskas ja kaiken lisäks mamma ja lekuri esti mua liikkumasta. Kaiken nolouden huipentuma oli kuitenkin se, että mä pissasin alleni, vaikka oli pissannut ennen lekuriin menoa. Alusta missä makasin, meni ihan märäks ja ne joutu vaihtamaan sen. Mulla oli päällä semmoinen outo musta puku, joka oli sidottu kiinni naruilla selästä.

Sitten meidän tuli aika lähteä ja mut laitettiin takasin häkkiin. Mä nukuin koko sen ajan mitä siellä jouduin olemaan. Joitakin tunteja se oli, kai. Ai niin, me oltiin kasvattajan kanssa, mutta se ei ollu siellä kun mut leikattiin, mamma vaan. Se tuli vasta kun piti lähtee pois sieltä.

Kotona mä vaan halusin nukkua. Seuraavana kolmena päivänä mulle annettiin mamman äidin toimesta antibioottia suoraan niskaan, eli piikkeinä. Mun hyppimistä on myös rajoitettu jostain kumman syystä.

Mamma kerto, että nyt  mulle ei tuu juoksuja ja isukki saa olla rauhassa. Jotain ne siis teki mulle, kun mä en ollu tiedostavassa tilassa. Hmm…

Mainokset

Isä nimeltä Rudy

huhtikuu 18, 2009

Mun elämässä ei oikeen mitään ihmeellistä kuulu, joten mä päätin kertoa jotain mun isästä, jota Rudyksi haukutaaan.

Mamman kertoman mukaan isukki tuli niille vuoden 2006 kesällä. Se oli jonkin aikaa niillä, kunnes jostain syystä mamman isä kävi hakemassa sen pois. Isukki kuitenkin palautettiin aika pian takaisin. Tuolloin siis mamman luona asui mun isomummi Uzi, joka jouduttiin lopettamaan kuitenkin saman vuoden syksyllä. Isukki on herkkää tyyppiä (jos mamma ja sen äiti kinastelee, isukki menee jonnekin piiloon) ja se masentui Uzin poismenosta. Sitten seuraavana syksynä mä ilmaannuin ”piristämään” arkea. Isukki ei kuulemma osannut odottaa mua lainkaan ja oli pari ekaa päivää hämmentynyt. Mamman mukaan me ollaan sen mielestä hauska parivaljakko.

Isukilla on hauska tausta: se on syntynyt Jenkeissä, josta se muutti Unkariin ja eleli siellä, välillä käyden näyttelyissä muissa maissa ja ehkä ”naisissa”.  Sen jälkeen mun kasvattaja kävi hakemassa sen pois sieltä Unkarista ja se muutti Suomeen. Isukki on kuulemma ollu ihan kunnon näyttelykoira, mutta yks päivä se päätti, että näyttelyt oli nähty juttu eikä viitsinyt enää esiintyä kunnolla. Se täällä Suomessa kuulemma nukahti kesken kehää ja mun kasvattajalla oli täysi työ saada se aktiivisemmaksi. Isukki ei ole ollut montaa vuotta Suomessa, mutta pisimmän ajan se on kuitenkin viettänyt nyt mamman ja sen äidin kanssa.

Mä kutsun tätä koiraa isukiksi, mutta mamma ja sen äiti kutsuu sitä Rudyn lisäksi Poikkeliksi tai Poikkeloksi. Jotain väännöksiä ne on sanasta poika.

Tässä oli nyt jotain stooria mun isästä. Enempää ei nyt tuu mieleen.

Uusia kuvia+tapahtumia

maaliskuu 20, 2009

Mamma päivitti musta ja isukista uusia kuvia tonne Petsieen. Käykää kurkkaamassa.

Mulla oli juoksut tossa jokin aika sitten ja mä olin mamman mukaan todellinen ”bitch” isukkia kohtaan. Mä annoin sille hampaasta heti jos se tuli liian lähelle. Ruuastakin mä saatoin nostaa todellisen rähinän, jopa sellaisen, et mamma joutu tulee erottaa meidät. Mä olin juoksujen takia joskus portin takana keittiössä ja isukki vahti mua ja inisi. Se oli säälittävän näköistä touhua isukilta. On se muutenkin aika säälittävä yksilö, mutta se ininä oli jotain todella outoa. Mä jouduin myös pitää pöksyjä jalassa, ne ei ollu kivat.

Uusi blogi

tammikuu 5, 2009

Mamma päätti olla ahkera ja aloitti oman blogin. Linkki sinne on tuolla oikealla marginaalissa.

Päivitystä

joulukuu 30, 2008

Ei oo tullu raapusteltuu oikee mitään kun toi mamma on niin laiska. Kyllä se ton tietokoneen kanssa joka päivä on, mut ikinä sil ei oo ollu kiinnostusta kirjottaa mun kanssa tänne. Murr, sanon minä.

Ei mun elämässä oo oikein mitään ihmeellistä tapahtunu, ainakin lokakuu oli mun mielestä tylsää täynnä.

Marraskuussa (tai oikeastaan sen vikana päivänä) meille tuli vieraita. Mamma oli sinä päivänä herännyt normaalia aikaisemmin ja lähtenyt ulos ilman meitä. Se sit tuli joidenkin tuntien päästä takasin, ja sillä oli mukanaan kaksi ihmistä. Isukki ja mä riehaannuttiin totaalisesti, kun me nähtiin mun kasvattaja seisomassa meiän eteisessä. Kasvattajan vieressä seiso toinen ihminen, mutta se ei ollu niin tärkee ja kiinnostava ku kasvattaja. Kyllä me moikattiin sitä toistakin ihmistä. Sitte mamma lato meiän ruokahuoneesta pari kassia ja yhden ison pokaalin eteiseen. Se pokaali oli ihan hurjan iso ja mä hiukka pelkäsin sitä kun mä ekan kerran näin sen. Mamma oli tuonu sen yks päivä meille ja se kuulemma oli kasvattajalle. Kumminkin, kasvattaja ja se toinen ihminen otti ne kassit ja pokaalin ja lähti sitten pois. Isukki oli pettyny jostain syystä.

Jo seuraavalla viikolla tapahtu taas. Yks päivä mamma valmisti mun ulosmenoa varten, muttei isukkia. Sit me lähettii kaksistaan ulos ja käveltiin rivakkaa tahtia bussipysäkille. Bussissa mamma joutu istumaan jonku viereen, mut se ei mua haitannu. Mulle riitti vain mamman lämpönen syli ja mä nukahdin aika nopeesti. Kun me sitten noustiin bussista kävelimme pitkän matkan. Päästyämme perille, menimme sisään johonkin liikkeeseen ja ihminen joka siellä sisällä oli kukas muu kun mun kasvattaja. Me lähettii sielt liikkeestä jonkin ajan päästä, kohti tuntematonta. Me siis oltiin nyt autolla liikenteessä ja mä taas mamman sylissä. Me pysähdyttiin kasvattajan kodin luona, kun se meni hakemaan kaks muuta bostonia. Sitten me lähettiin taas ajelemaan ja sit mulle alko valkenee tän reissun tarkoitus: rokotukset! Eläinlääkärin odotushuoneessa mä leikin sen toisen bostonin kanssa, jonka nimi oli Jade. Sillä oli ikää vasta 4 kuukautta, mut se oli mun kokonen. Se toinen bostoni, jonka nimi oli Pica, oli sitten iha megasuuri ja melkein koko ajan ärsyttämässä mun ja Jaden leikkimistä. Mä olin siis porukan vanhin, mutta pienin ja kevyin. Mamma tykästy Jadeen ja ois halunnu ottaa sen mukaansa. Mut rokotettiin vikana ja samalla ne ihmiset jutteli mun karvattomuudesta. Lekuri sano, et must voidaan ottaa jotain koepaloja ja sitten tutkittaisiin miksi mulla ei kasva karvaa eturintaan. Tän kaiken jälkeen me käytiin vielä hakemassa isukille ruokaa ja sitten me päästiin kotiin.

Sitten ehkä koko vuoden karmein tapahtuma ja en todellakaan suosittele sitä yhdellekään koiralle. Kasvattaja kävi hakemassa mut, mamman ja isukin ja me lähettiin jonnekin. Kyydissä oli joku toinen bostoni omistajansa kanssa. Isukki joutu takaluukkussa olevaan häkkiin. Siellä häkissä oli jo Sani, josta on kirjoitettukin tässä blogissa. Me päädyttiin paikkaa joka oli todella ankea. Sinne tuli myös muita bostoneita. Mamma joutu täyttää papereita musta ja isukista. Sitten se tapahtui: mä ja isukki mentiin siihen huoneeseen, missä oli käyny jo jokunen bostoni. Kasvattaja nosti mut pöydälle ja yhtäkkiä huoneeseen tuli säkkipimeätä. Joku vanha ukkeli laitto valon paistamaan suoraan mun silmiin ja mua pideltiin kiinni kahden ihmisen toimesta. Mä olin ihan hiljaa siinä ja sitten valot taas laitettiin päälle. Sitten mun takajalkoja kopeloitiin. Mä välillä lenkkaan mun toista takajalkaa, joka kuulemma johtuu polvesta. Isukkia ei kopeloitu, mutta sillekin osoteltiin valoa suoraan silmiin. Sen jälkeen kasvattaja anto mammalle tehtäväksi viedä mut ja isukin ja muut siellä huoneessa olleet bostonit autoon. Meitä oli siis viisi koiraa: Mä, isukki, Sani, Ava ja JJ. Mamma joutu ahtaan yhteen niistä takaluukkussa olleista häkeistä (siellä oli kaksi häkkiä) Sanin, Avan ja JJ:n. Isukki ja mä jouduttiin siihen toiseen boksiin. Sitten mamma laittoi luukun kiinni ja me jäimme pimeyteen. Jonkin ajan päästä luukku avattiin ja mä sain tavata tutun: mun veli Zorro! Se oli yhtä pieni kuin mä ja paino saman verran kuin mä. Mun toinen veli, Zeb, on kuulemma saman kokoinen kuin isukki. Mä ja Zorro ollaan tällasia kirppuja. Kaiken tän jälkeen me päästiin ehjin nahoin takaisin kotii ja lämpimään petii nukkumaan. Toivottavasti tollasia kidutuksia ei oo useasti.

Siinä oli teille pitkän pitkä päivitys mun elämästä. Mamma on nyt laiska eikä jaksa katsoa, onko tullut kirjoitusvirheitä. Pahoillani olen, jos sellaisia löytyy.

Vapaus

syyskuu 6, 2008

Mamma on alkanu kouluttaa mua ulkona. Sillä on nameja taskussa, joita mä saan kunhan tottelen. Mä saan teoriassa olla vapaana ulkona, ainoana erona vain, että mulla on hihna mukana. Hihna laahaa perässä kun mä mennä viipotan metsässä.

Tänään mä ryntäilin metässä ja sain mamman hermostumaan. Se kutsui mua tiukasti ja mä vain tuijotin sitä takaisin kuin jotain tyhmää. Mammalla oli namit loppunu, joten mä en nähny mitään syytä tulla kutsusta sen luokse. Mamma kuitenkin alkoi hösätä jotain isukille ja mun mielenkiinto nous raketin lailla. Mä ryntäsin niitten luo niin lujaa kuin pääsin, vain huomatakseni että mua huijattiin, taas. Mamma oli nopea ja nappasi mun hihnasta kiinni. Yritin rynnätä eteenpäin, mutta mamman ote hihnassa piti. Se jopa kehtas nauraa mulle. Ai että nolotti.

Mun kasvattaja soitti mammalle jotain rokotuksista. Mamma oli lukenut netistä, että koiran täytettyä vuoden se saa rokotuksen. Kasvattaja kuitenkin sanoi, että rokotuksilla ei oo mitään kiirettä. Huh, sanon mä. Ne piikit ei oo yhtään mukavia, joten hyvä vain että siirtyvät. Kasvattaja sanoi tulevansa kattomaan mua joskus, ihan vain tsekkaamaan näytänkö yhä rotuni edustajalta.

Vuosi eloa

elokuu 7, 2008

Mä sit täytin tänään vuoden. Olo ei tunnu erilaiselta. Mamma ja sen äiti on laulanu mulle jotain laulua, joka kuulemma lauletaan synttärisankareille. Isä ei kohtele mua yhtään sen erilaisemmin, mutta se onkin tuollainen nahjus. Mun pitäis olla iloinen, mutta niinkin apaattiset päivät kuin meillä täällä kotona on ollu (mamma oleillu täällä 24/7 kun on ”lomalla”) niin on vähän vaikea muuttaa käytöstä.

Joitakin viikkoja sitten kasvattaja kävi tiputtamassa mulle ison säkin ruokaa, minkä mamma sai raahata meille kotiin ylös portaita pitkin. Kasvattaja oli nähny mut viimeks toukokuussa ja sano et mä alan nyt näyttää koiralta. Siis häh?! Mikä mä olin ollut tota ennen? Kyllä mua luikuks haukuttiin koko kevät, mutta et vasta vuoden kynnyksellä alan näyttämään lajini edustajalta, niin on se vähän liikaa. Mamma vaan naureskeli, mutta mä oli loukkaantunu. Mähän olen oikein kaunis rotuni ja lajini edustaja, nih!

Mamma sano ottavansa kuvia myöhemmin musta, mutta kattoo ny.

Hässäkkää

kesäkuu 6, 2008

Ulkona on lämmintä. Tai oikeastaan kuumaa. Aurinko paistaa ja tuuli on todella vähäistä.

Viime lauantaina täällä oli ihan ihme hässäkkä. Mamma ja sen äiti heräs aikasin ja alko jotain hääräämään. Mamma pukeutu siisteihin vaatteisiin ja lähti ulos jonnekin. Kulu hetki ja sit mamman äitiki häippäs ja me jäätii kaksistaan isän kaa, mä keittiöön portin taakse. Kummiskin, jonkin ajan kuluttua ne palas takasi ja ne toi mukanaan kaks muuta ihmistä. Toinen oli mamman isä ja toinen oli kuulemma mamman isän vaimo. Mä en saanu kunnolla tervehtiä niitä, koska en oo mamman mukaan ”salonki kelpoinen”, mitä lie sekin tarkoittaa. Kohta meille tuli lisää ihmisiä ja me oltiin isukin kanssa vastassa aina kun ovikello soi. Mamma halas niitä kaikkia ihmisiä ja se sai niiltä ihmisiltä kukkia ja kortteja. Mä leikin melkein koko ajan sen yhden miehen kanssa. Se anto mun vähän maistella sen sormia. Mulla oli ihan sika kivaa.

Ai niin, mammalla oli sellainen hassu hattu päässä. Ne kutsu sitä valkolakiksi ja mammaa ne kutsu valmistuneeksi ja hässäkän nimi oli ylioppilasjuhlat. Mistä mamma on sitten valmistunu, sitä en tiedä…

Comeback

Touko 12, 2008

Mä oon takasin!!!

Joo siis Dana tässä terve, pitkästä aikaa. Mä olin kasvattajan luona syömässä, ku mä en täällä kotona osaa oikeen osannu syödä. Mamma kirjotteli tänne blogiin jotain sen omia kuulumisia, mut nyt on taas mun vuoro.

Mä koin ihan kaameen shokin, kun mä saavuin silloin kasvattajalle. Siellä oli kauhean iso koira. Mä en oo hirveesti isoja koiria tavannu, joten voitte kuvitella minkälainen järkytys se oli ku tommone tuli naaman eteen. Ekan illan aikana mä menin sohvapöydän alle aina ku se iso koira tuli tarpeeks lähelle. Kyl mä sit siihen nopeesti totuin ja nukuinkin sen kaa joskus.

Sitten oli ne kalterit. Ne laitto mut ekana yönä niitten keittiön tapaiseen portin taakse jonku vieraan nartun kanssa. Mä en tykänny niistä kaltereista ollenkaan ja tönin niitä melkein koko yön. Ei kuulemma ollu ihmisten mieleen se kolina mitä mä pidin.

Sitten siellä kasvattajan luona oli semmoinen aitaus, missä oli joku narttu. Se oli siellä melkein koko ajan. Joku siinä aitauksessa sai mut säikkymään ja mä en menny sen lähelle vaikka kasvattaja kuinka kehotteli. Siellä oli kuulemma ihan pieniä bostoneita, jotka ei tuu toimeen ilman sitä yhtä narttua. Mäkin oon kuulemma ollu sellane joskus.

Jossain vaiheessa sinne tuli lisää koiria, joista yhen kaa mä tykkäsin leikkiä. Yks niistä lähti mamman luo seuraavana päivänä pitämään isukille seuraa. Sani tais olla sen nimi. Se on mun täti jollain asteella. Sillä on sama äiti ku mun äidillä, mut eri isä. Ota siitä sitten selvää.

Sitten yks päivä mun haarojen välistä alko tulla punasta. Mä sain kuulla et ne oli juoksut. Urokset siellä kasvattajan luona alko tykätä musta juoksujen takia.

Nyt mä siis oon takasin kotona ja isäkin tykkää musta jouksujen takia. Mä sain taas kokea kalterit, koska isä on viriili uros jonka mielestä juoksuset nartut on parasta mitä se tietää. Mä en tiiä kuinka kauan joudun olee täällä keittiössä, mut eiköhän tää tästä.

Sadetta

Touko 8, 2008

Ehkä viimeinen puhtaasti kirjurin tekstiä oleva kirjoitus.

Eilen olin kaverini kanssa ulkona koirien kanssa. Kaverilla on lunnikoira, Nuutti, joka hämmentyi saadessaan pakit Sanilta heti tapaamisen yhteydessä. Ilma oli pilvinen ja kosteahko. Me kävelimme jotain mätäjokea pitkin ja minä pidin Rudya vapaana. Kävimme koirapuistossa, jossa oli jo sekarotuinen narttu omistajineen (pari pikkutyttöä). Rudyn annoin olla vapaana, mutta Sania pitelin hihnassa, koska en luottanut sen käyttäytymiseen. Hihnat hiersivät mukavasti sormessa olleen vanhan haavan auki. Huomasin tämän vasta kun sormi oli ihan veressä. Onneksi taskussa oli paperia mihin kääriä sormi.

Lähdettyämme takaisin kotia kohti, alkoi sataa ja kunnolla. Rudy ja Sani olivat nopeasti märkiä ja raukan näköisiä. Pääsimme onneksi kaverin luokse kuivattelemaan. Pullakahvien jälkeen matkustin bussilla kotiin, joka kestikin hurjat viitisen minuuttia. Illalla kirjurilla oli jalat kipeät ja kaksi väsynyttä koiraa.

Sitten Danakkelista, joka on astumassa aikuisuuden kynnykselle. Tytöllä nimittäin alkoi juoksut. Joudumme siis tekemään joitain järjestelyjä täällä ennen kuin neiti palautuu kasvattajan luota. Rudy varmasti ihastuu Danaan, viriili uros kun on.