Joulu tuli ja meni

Täällä tapahtu maanantaina jotain. Mamma ja sen äiti kanto ison arkun olkkariin telkkarin viereen ja avas sen. Siel arkus oli hirveesti erilaisia paketteja ja mä en voinu ymmärtää mikä niitten virka oli. Kummiskin, mamma otti sitten sieltä yhen paketin ja anto sen mulle ja isälle. Me yritettiin saada sitä auki, mut kai me molemmat oltiin niin tumpeloita, että mamman piti se avata meille. Sielt paljastu pussi, jossa oli isoja nameja. Me saatiin molemmat yhdet. Myöhemmin päivällä sitten meidän kummankin kakka oli värjäytyny oranssiks. Tais niis herkuis olla jotain väriainetta. No kummiskin ne ei koskenu siihen arkkuun moneen tuntiin, mutta lopulta ne alko avaa niitä paketteja. Tai oikeastaan mamma niitä availi. Niist paketeist paljastu ties mitä tavaraa, mutta niistä kaikista sukat oli mun lempparit. Mamman äiti saikin ravata perässäni, kun kannoin niitä sukkia ympäri kämppää.

Tiistaina eli eilen mamman isä piipahti visiitille. Se on hauska mies ja mä tykkään siitä. Se toi mammalle lisää paketteja, joista yhdestä paljastui pinkki alusta mulle ja isälle. Mamman täti oli kuulemma tehny sen. Me tykättiin siitä isän kaa heti ja omittiin se. Sen jälkeen mamma lähti sen kivan miehen kanssa jonnekin ja tuli takaisin vasta monen tunnin päästä. (kirjurin huomautus: menin isäni kanssa sukuloimaan ja siellä kesti kauan).

Ai niin, mamma sai lahjaksi uuden kameran ja tykkää nyt ahdistella sen kanssa mua ja isää. Ei kiva.

Advertisement

Arkielämää

Kun lokakuussa muutin tänne missä nykyään asun, sain aika pian totutella perheeni arkeen. Heti ensimmäisenä päivänä minun kanssani ravattiin ulkona tiheään tahtiin, jotta en varmasti pissaisi sisälle. Ote on höllentynyt hiukan tuosta, mutta ulkona käydään päivän aikana usesti. Sain myös kokea parin päivän päästä, miltä tuntuu olla suljetussa tilassa isäukon kanssa. Mamman piti mennä kouluun ja hänen äitinsä töihin. Mamma on kuitenkin se, joka palaa ensimmäisenä takaisin kotiin. Kummatkin kaksijalkaiset ovat poissa joitakin tunteja kerran päivässä. Jään yleensä nukkumaan isäni kanssa kun ne lähtevät, joten ero niistä ei tunnu pitkältä. Ne käyttivät kanssa jotain radiota alussa, mutta lopettivat sen käytön koska se kuulemma vei tilaa keittiössä. En minä siitä melua pitävästä pömpelistä muutenkaan välittänyt joten hyvä vaan että laitettiin pois.

Olen saanut usesti kuulla tuntemattomilta kaksijalkaisilta, että kuinka suloinen olen. Ja sitten kun mamma mainitsee isomman koiran olevan isäni, niin heti ne alkavat kehua isälleni, että kuinka kaunis tytär sillä on. Se ei kuitenkaan älyä mitä ne sille lepertelee, koska se on mamman mukaan ummikko. Se on tullu ulkomailta ja ei sen takia osaa suomea. Tyhmä mikä tyhmä. (mamman huomatus: Rudy on oikein mukava poika, jota eivät vain kaikki ymmärrä. Älkää uskoko Danaa)

Minun arkeni on pysynyt suht samana koko ajan: herään aamulla mamman sängyssä sen kanssa, menen ulos sen kanssa, syön osan aamuruoastani (harvoin syön kokonaan), leikin jollain lelulla, nukun isän kanssa silloin kun ollaan suljettuna keittiöön, iltapäivällä mamman tultua käydään ulkona isän kanssa, syön isän kanssa päiväruuan, leikitään, käydään ulkona monta kertaa, leikitään, nukutaan, syödään, leikitään… Päivä päättyy siihen, kun mamma menee makuulle omaan sänkyynsä ja sammuttaa valon. Minä käperryn isäni kanssa kiinni häneen ja nukahdamme nopeasti kaikki kolme. Aamulla alkaa sitten sama ruljanssi uudestaan.

Ja nyt tähän loppuun häpeämätön mainostus: käykää mun infosivulla (linkki tuolla oikealla listassa) ja kommatkaa kuvia. Olisi kiva kuulla muista bostoneista kuin isästäni, joka muuten kanssa majailee tuolla samalla sivulla.

Seuraavaan kertaan!

Tervehdys

 

Päivää!

Nimeni on Dana ja oikea hieno nimeni Barroco’s Zinaida. Rotuni on bostoninterrieri. Synnyin 7. elokuuta Helsingissä ja täällä asun vieläkin, ainoastaan osoite vaihtui. Muutin idästä länteen.

Perheeseeni kuului ennen muuttoani äitini Dyna ja veljeni Zeb ja Zorro. Oli siinä myös joitakin muita bostoneita kanssa ja yksi iso koira plus joitakin ihmisiä (joista yksi on kuulemma kasvattajani). Muuton jälkeen perheeni koostuu nyt Heidistä, joka määrää mitä saan ja mitä en saa tehdä (ihan tyhmää se määräily) ja hänen äidistään jonka kenkiä on oikein kiva syödä. Ai niin, onhan heillä myös koira, jota he väittävät isäkseni. En oikein usko sitä, koska miten näin hieno bostoni kuin minä voi olla sukua sellaiselle uivelolle. Tykkään kiusata sitä harmaapartaa, mutta joskus se laittaa hanttiin ja joskus se jopa innostuu leikkimään kanssani. Ruuan suhteen se on tarkka ja ei anna minun tulla lähelle kun se syö. Ilkeää.

Ikää minulla on tällä hetkellä 4,5 kuukautta, mutta aloitin blogin pitämisen vasta nyt, kiitos laiskan mammani (kutsutaan myös Heidiksi). En tiedä kuinka usein päivitystä tulee, mutta suht usein pitäisi tulla, ainakin jos on tuohon ihmiseen luottaminen.