Ruokaa

Ookkei…

Viime viikon lauantaina mä menin mamman kanssa sinne paikkaan, missä oli niitä betonimöhkäleitä ja mun kasvattajan pojan treenit. Me mentiin taas yhteen niistä sisälle ja heti siinä aulassa oli hirveästi porukkaa. Me bongattiin mamman kanssa heti mun kasvattaja, joka sit puolestaa alko lepertelee mulle. Kasvattaja ojens mammalle pussin, missä oli sitä erikoismössöö mulle. Seuraavaks multa kiskottiin mun puku pois. Ei kulunu kauaa ku mun päälle tungettiin joku toinen puku. Mä vaan tiesin, et se puku oli pinkki ja pörröinen. Semmoinen prinsessojen puku, eli ei mun tyylinen yhtää. Mamma ja kasvattaja ihasteli sitä pukua mun päällä ja niin tais jotkut niistä tuntemattomista ihmisistäki tehä. Ai ku oli noloa.

Aika pian me lähettii siitä autoille päin ja mä pääsin mamman kanssa etupenkille, josta kasvattajan poika ei tykänny yhtää. Ähäkutti vaan sille. Kuitenki, sen pojan treenit oli siirretty jonnekin muualle, sen takia me mentii autolla.  Niitten treenipaikka oli sit jossain ulkokentällä, ku me saavuttiin paikalle. Siellä ulkona kävi tuuli ja mulla oli vähä kylmä. Mä olin koko ajan mamman sylissä, ku mamma, kasvattaja ja jotkut mulle tuntemattomat naiset seiso siinä kentän laidalla katsomassa ku ne pojat vaa luisteli ympyrää siellä. Hetkeks nää tuntemattomat naiset kiinnitti huomiota muhu ja lepertely alkoi taas. Aika nopeesti ne treenit päätty ja me päästii mamman kanssa kotia.

Otsikkona on ruoka ja nyt mä puhun siitä. Mä sain siis jotain erikoismössöö kasvattajalta. Se ruoka haisi kauheelta ja näytti kauheelta. Isukki ois syöny miellellään. Mamma pakotti mut syömää sen yhen purkin sisällön, jonka mä sitte myöhemmi oksensin ulos. On kuulemma tujua tavaraa. Nyt tänää se ruoka on jo loppu ja mä oon taas nappuloilla. Kyl mä sitä varmaan lisää joskus saan.

Advertisement

Puklaamista

Kuten otsikko jo sen sanoi, mun uus harrastus on puklaaminen. Eihän se mikään mukava harrastus ole, mut minkä mä sille voin jos ruokaa vaan lentää ulos suusta? Tää puklaaminen ei tee mulle hyvää ja mamma kutsuu mua kirpuks lähes koko ajan. Mä tiiän et oon pieni, mut ei sitä haukkumaan saa ruveta. Se on aina 50-50 pysyykö se ruoka mun sisällä vai ei.

Mun syöminen on aika nollassa. Mä käyn vaa nuuhkasemassa mun ruokaa ja lähen sen jälkeen pois. Isukki söis mielellään munki ruuat, mut mamma ei anna. Mamma on yrittäny jopa pakkosyöttää mua ja on kerran onnistunukin siinä. Mamma on puhunu asiasta mun kasvattajalle, joka kuulemma mamman mukaan antaa mulle jotain erikoismössöö. Se mössö kuulemma pysyy vatsassa, mut en mä tiiä.

Sitten kevyempiin aiheisiin: mä oon tavannu iha hurjasti muita koiria. Yks oli welsh corgi (jonka nimee en muista) jonka isoa päätä mä ihmettelin tovin. Sitte mä oon tavannu Veeti nimisen westien, joka aina hämmentyy ku me törmätään ulkona. Veeti vaa seisoo paikallaan ku mä riehun sen ympärillä. Sitte on collie minkä nimi on Väinö. Väinö on jo vanha ja seki hämmenty ku mä vaa poukkoilin sen ympärillä. Isot koirat on just nastoja.

Mut kaikista nastoin on kuitenki isukki. Sen kanssa mä tykkään riehua, vaikka se ei aina tykkääkään mun seurasta. Mä tykkään kiskoa sitä sen takajaloista ja pyörittää sitä ympäri sillä tavoin. Se välillä yrittää alistaa mua, mut mä nousen nopeesti jaloilleni ja jatkan sen härnäämistä.