Comeback

Mä oon takasin!!!

Joo siis Dana tässä terve, pitkästä aikaa. Mä olin kasvattajan luona syömässä, ku mä en täällä kotona osaa oikeen osannu syödä. Mamma kirjotteli tänne blogiin jotain sen omia kuulumisia, mut nyt on taas mun vuoro.

Mä koin ihan kaameen shokin, kun mä saavuin silloin kasvattajalle. Siellä oli kauhean iso koira. Mä en oo hirveesti isoja koiria tavannu, joten voitte kuvitella minkälainen järkytys se oli ku tommone tuli naaman eteen. Ekan illan aikana mä menin sohvapöydän alle aina ku se iso koira tuli tarpeeks lähelle. Kyl mä sit siihen nopeesti totuin ja nukuinkin sen kaa joskus.

Sitten oli ne kalterit. Ne laitto mut ekana yönä niitten keittiön tapaiseen portin taakse jonku vieraan nartun kanssa. Mä en tykänny niistä kaltereista ollenkaan ja tönin niitä melkein koko yön. Ei kuulemma ollu ihmisten mieleen se kolina mitä mä pidin.

Sitten siellä kasvattajan luona oli semmoinen aitaus, missä oli joku narttu. Se oli siellä melkein koko ajan. Joku siinä aitauksessa sai mut säikkymään ja mä en menny sen lähelle vaikka kasvattaja kuinka kehotteli. Siellä oli kuulemma ihan pieniä bostoneita, jotka ei tuu toimeen ilman sitä yhtä narttua. Mäkin oon kuulemma ollu sellane joskus.

Jossain vaiheessa sinne tuli lisää koiria, joista yhen kaa mä tykkäsin leikkiä. Yks niistä lähti mamman luo seuraavana päivänä pitämään isukille seuraa. Sani tais olla sen nimi. Se on mun täti jollain asteella. Sillä on sama äiti ku mun äidillä, mut eri isä. Ota siitä sitten selvää.

Sitten yks päivä mun haarojen välistä alko tulla punasta. Mä sain kuulla et ne oli juoksut. Urokset siellä kasvattajan luona alko tykätä musta juoksujen takia.

Nyt mä siis oon takasin kotona ja isäkin tykkää musta jouksujen takia. Mä sain taas kokea kalterit, koska isä on viriili uros jonka mielestä juoksuset nartut on parasta mitä se tietää. Mä en tiiä kuinka kauan joudun olee täällä keittiössä, mut eiköhän tää tästä.

Advertisement