Archive for the ‘aika ilman Danaa’ Category

Sadetta

Touko 8, 2008

Ehkä viimeinen puhtaasti kirjurin tekstiä oleva kirjoitus.

Eilen olin kaverini kanssa ulkona koirien kanssa. Kaverilla on lunnikoira, Nuutti, joka hämmentyi saadessaan pakit Sanilta heti tapaamisen yhteydessä. Ilma oli pilvinen ja kosteahko. Me kävelimme jotain mätäjokea pitkin ja minä pidin Rudya vapaana. Kävimme koirapuistossa, jossa oli jo sekarotuinen narttu omistajineen (pari pikkutyttöä). Rudyn annoin olla vapaana, mutta Sania pitelin hihnassa, koska en luottanut sen käyttäytymiseen. Hihnat hiersivät mukavasti sormessa olleen vanhan haavan auki. Huomasin tämän vasta kun sormi oli ihan veressä. Onneksi taskussa oli paperia mihin kääriä sormi.

Lähdettyämme takaisin kotia kohti, alkoi sataa ja kunnolla. Rudy ja Sani olivat nopeasti märkiä ja raukan näköisiä. Pääsimme onneksi kaverin luokse kuivattelemaan. Pullakahvien jälkeen matkustin bussilla kotiin, joka kestikin hurjat viitisen minuuttia. Illalla kirjurilla oli jalat kipeät ja kaksi väsynyttä koiraa.

Sitten Danakkelista, joka on astumassa aikuisuuden kynnykselle. Tytöllä nimittäin alkoi juoksut. Joudumme siis tekemään joitain järjestelyjä täällä ennen kuin neiti palautuu kasvattajan luota. Rudy varmasti ihastuu Danaan, viriili uros kun on.

Mainokset

Danasta Luikuksi ja muita turinoita

Touko 5, 2008

Kirjuri taas. Dana ei varmaan tykkää, mutta menkööt.

Viikonloppu oli kaunista aikaa sään osalta. Koirien kanssa oli kiva olla ulkona.

Sani tottui nopeasti talon arkeen. Se älyää, milloin me ihmiset haluamme vain olla. Silloin kun istun koneen ääressä, sekä Rudy että Sani makaavat tuolin vieressä ja liikkuvat vasta kun minä nousen tuolilta. Sani tykkäilee namipallosta ja kyseistä palloa on tullut täyteltyä. Sani vierittelee palloa ympäri olkkaria ja ahmaisee sieltä ulos tulevat raksut suuhunsa. Rudy syö ne raksut mitkä Sanilta jää huomaamatta.

Ulkona mennään Sanin johdolla, kuitenkin niin ettei Sani vedä. Kun vastaan tulee koira, minä kirjuri joudun lyhentämään hihnaa ja käskemään Sania kulkemaan vierellä. Sani ei tykkää toisista koirista, ainakaan niistä keitä se ei tunne tai asu saman katon alla. Neiti siis vieraan koiran tullessa vastaan nostaa karvansa pystyyn ja lähtee vetämään kohti koiraa. Ohituksen jälkeen Sanilla on usein koko selänpituudelta karvat pystyssä. Neiti näyttää hetken punkkarilta, kun keskellä selkää menee sellainen kohouma karvaa. Sani on kuulemma käyttäytynyt pahemminkin, mutta koulutuksen avulla se on näköjään vähennetty vain karvojen nostoon. En ole ikinä tavannut räyhäävää bostonia ja toivottavasti minun ei tarvitse.

Dana viihtyilee kasvattajan luona kuulemma hyvin. Se on saanut uuden nimen: Luikku. Painoa on kuulemma tullut ja syöminen on alkanut kiinnostaa neitiä. Hihnassa ryntäilyä on saatu vähennettyä (vai oliko peräti poistunut kokonaan) ja neiti kokee yhä pieniä kulttuurishokkeja, kun jotkut asiat tehdään eri tavalla siellä kuin täällä.

Saniainen tuli taloon

Touko 1, 2008

Kirjurin tekstiä taasen.

Kuten aikaisemmin mainitsin, meille oli tulossa toinen koira Rudyn kaveriksi joksikin aikaa. Eilen kävinkin hakemassa tänne tytön, joka tottelee nimeä Sani. Sani ei sinällään minulle vieras ole, mutta kuitenkin.

Odottaessani bussia Sanin kanssa keskustassa, joku tuntematon nainen tuli kehaisemaan Sanin ulkonäköä. Nainen ei kuulemma oikein lyttykuonoisista välitä, mutta hänen mielestään Sanilla oli kauniit kasvot.

Sanin saavuttua Rudy ei uskonut silmiään. Poika hämmentyi, kun hänen kotiinsa tuli tyttö koheltamaan. Sani tekikin Rudylle selväksi, että liian lähelle ei saa tulla. Nyt ne suhtautuvat toisiinsa neutraalisti. Sani ei huomioi Rudya lainkaan, eikä Rudy sitä.

Ilmapiiri muuttui taas vähän eloisemmaksi, kun Sani tuli käymään. Mutta kirjuri kyllä myöntää kaipaavansa omaa pientä koheltajaansa Danaa, jota varten tämä blogi on.

Petsie.fi:ssä on pari kuvaa Rudysta ja Sanista. Ilmeet nuo kaksi ainakin osaa.

Päivitystä

huhtikuu 25, 2008

Tämä on ihan puhtaasti kirjurin tekstiä. Dana ei ole paikalla tällä hetkellä, mutta ajattelin tehdä nyt päivityksen.

Uuden takin saamisen jälkeen Danan elämään ei ole oikeastaan kuulunut mitään ihmeellistä. Se härnää Rudya päivittäin ja tykkäilee auringosta. Käärme on sen nykyinen lempparilelu. Se on siis pehmolelu, ei oikea. Dana tykkää raahata käärmettä ympäri kämppää ja innostaa leikkiin juoksemalla karkuun jos yritää ottaa käärmeestä kiinni. Vetoleikkejä se rakastaa, noutaminen on hyvänä kakkosena. Danasta on myös tullut salakavalasti sisäsiisti, se ei ole viikkoon pissailut sisälle.

Dana on tällä hetkellä kokemassa kulttuurishokkia kasvattajan luona. Tarkoitus olisi saada se syömään. Se on ollut luikku koko pienen elämänsä ajan, mutta nyt se on aika saada kunnon massa kehoonsa. Rintakehän karvattomuus yritetään kanssa saada korjattua.

Kotona on nyt rauhallista ja kiireetöntä, kun Dana poissa. Rudy nauttii auringosta ja siitä kun kukaan ei tule kiskomaan jalasta. Se on rauhallinen poika ja nyt se on elementissään. Ensi viikolla se saa kuitenkin kaverin tänne, joten yksinäisyydestä Rudy ei saa kauhean kauan nauttia. Dana palaa takaisin tänne toukokuun loppupuolella.

Pikkaisen kirjuria jänskättää se ensi viikolla tuleva koira, koska se tulee olemaan täällä niin kauan kuin Dana on kasvattajalla.