Karvaa

Mä sit kävin eilen lekurilla. Mamma laitto mut siellä ensin siihen vaakaan, joka mittaa mun painon. Mä painoin ruhtinaalliset 3,9 kiloa (kasvattaja ei halunnut uskoa tätä kuultuaan sen). Sen jälkeen me vaan seisottiin siinä odotushuoneessa (mä olin mamman sylissä) ja pienen hetken päästä lekuri tuli ruiskun kanssa ja tökkäsi sen mun niskaan. Sen jälkeen se katto mun kaulaa ja määräsi ostettavaksi jotain voidetta mikä helpottaa mun kutinaa. Mä raavin tossa viime viikolla korvani viereen komeat ruvet, mikä ei kuitenkaan ollut mamman mieleen.

Mamman äidin maksettua me mentiin ulos ja kohta sinne kaarto joku auto, jonka sisään sisään me mentiin. Matka kesti pidempään ku mun ja mamman matka bussilla keskustaan meidän mentäessä lekurille.

Mun näyttelydebyytti Kaapelilla saattaa jäädä väliin, jos mun kaulaan ei kasva kunnon karvaa. Tällä hetkellä se on yhtä karvaton kuin karvattoman koiran  kaula. Mua ei harmita tämä peruuntuminen ollenkaan. Onpahan vähemmän mietittävää. Oikeestaan mä en edes tienny meneväni mihinkään näyttelyyn.